21. maaliskuuta 2012

If I Could Sleep For A While, But It's Of Her I Dream

Varmasti kaikki tietää sen tunteen kun sua stressaa niin maan älyttömästi ja elämä potkii päähän. Viime viikko meni mulla niin auttamattoman pahasti penkin alle, että kun perjantaina mun piti lähteä kaverin kanssa keskustaan tsekkaamaan Olavi Uusivirran akustinen keikka Levykauppa Äxässä, meinasin jo perua. Onneksi en perunut, sillä kun sain viettää aikaa minulle rakkaan ihmisen kanssa niin mieliala parani todella nopeasti. Plussana tietysti vielä hyvä akustinen musiikki ja Wayne's Coffeen mustikkamuffinssi ja appelsiinitee.

Tän kyseisen hysteerisen perjantain jälkeen lähin vielä lauantaina katsomaan mun isosiskoni lasten perään ja sain nauraa vähän lisää. Se on hassua huomata, kuinka paljon sun 3- ja 5-vuotiaat siskonpojat oikeasti muistuttaa sua. Näiden mun pienien hurrikaanien seurassa kun viettää pari tuntia, ei voi olla kuin hyvä mieli. Osansa mun hyväntuulisuudesta toi tietysti myös kohta 4 kuukautta vanha siskontyttöni Leona, joka on ehkä maailman hyväntuulisin ja hellyyttävin vauva.

Ja joo, tästä tuli nyt tällainen onnellisuuspostaus, koska nää on ollut viime päivien fiilikset! :) Välillä sitä vaan herää siihen, että elämässä pitää iloita pienistä asioista ja vaikka kuinka välillä ois paha olo niin kyllä kaikki oikeesti muuttuu paremmaksi.

Ps. Alin kuva on 3-vuotiaan Nooan ottama, propsit mun pikkuselle valokuvaajalle. :)




 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti