Wave Goodbye To The Glory Days

Mun elämä on ollut viimeiset päivät ihan älyttömän pitkäveteistä, eikä juuri mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut, siksi musta ei ole kuulunut nyt kahteen päivään mitään. Oon käynyt koluamassa Viikin ja Itiksen kirjastot lattiasta kattoon saadakseni lukemista ja oon siinä ohessa nähnyt muutamia kavereitani. :)

Tän postauksen tarkotus ei kuitenkaan ollut infota tästä mun huippuaktiivisesta elämästä, vaan höpötellä tän vuoden parhaista levyistä.

Rubik: Solar

Ehdottomasti yksi mun kaikkien aikojen lempilevyistä. Koko Solar on niin hyväntuulista musiikkia, että pitää olla asiat aika huonosti jos tän kuunteleminen ei käy hymyilyttämään. Lempibiisi tältä levyltä on ehdottomasti (yllätys, yllätys) World Around You, mutta Sun's Eyes tulee hyvänä kakkosena.

Arctic Monkeys: Suck It And See

Ne jotka tuntee mut osas varmasti arvata, että Suck It And See kuuluu mun vuoden 2011 lempilevyihin. :D Arktiset apinat on ollut mulle älyttömän tärkeä bändi niin pitkään kuin vaan jaksan muistaa ja tää vasta vajaa kuukausi sitten tullut levy on ollut mulla yhtä suuressa tehosoitossa kuin aikaisemmatkin albumit. Ja ei, tää levy ei ois tällä listalla jos se ei ois oikeasti älyttömän hyvä, koska jos joku biisi/levy on huono niin ei se bändin nimi sitä pelasta. :)

Suck It And See on hyvin samankuuloinen kuin Humbug (Arctic Monkeysin edellinen levy), mutta vaikka tää kahden ekan levyn jälkeinen tyylinmuutos useita faneja risookin, niin mä itse pidän myös tästä uudesta tuotannosta älyttömästi. Levyltä kannattaa ehdottomasti kuunnella Don't Sit Down 'Cause I've Moved Your Chair ja Piledriver Waltz, josta kannattaa myös kuunnella Alex Turnerin akustinen versio. :)

The Wombats: The Wombats Proudly Present This Modern Glitch

Kun kuulin This Modern Glitchin ensimmäisen sinkun, Tokyo (Vampires & Wolves), olin vähän skeptinen tän uuden levyn suhteen. Odotin kamalaa fiaskoa, koska Wombatsien eka levy oli niin älyttömän hyvä, että siitä olisi aika vaikea mennä parempaan suuntaan. Kuitenkin kun Jump Into The Fog ja Anti-D julkaistiin, iski ne niin hyvin, ettei mikään muu tän vuoden puolella julkaistuista sinkuista oo siihen pystynyt. Ja Tokyokin vaati vain muutamat kuuntelukerrat, kun jo huomasin pitäväni siitä.

Kun itse levy sitten julkaistiin olin niin innoissani, että pelkkänä julkaisupäivänä kuuntelin sen jo lukuisia kertoja. Parhaita biisejä levyltä on vaikea valita, sillä levyllä ei ole yhtään selkeästi huonompaa kappaletta, mutta mahdollisimman hyvän kuvan levystä saa kuuntelemalla ainakin Walking Disastersin, Jump Into The Fogin ja Our Perfect Diseasen. :)

Mutta mä suuntaan tästä keskustaan näkemään kaveriani ja viettämään aikaa kaupungilla hänen kanssaan. Eli palaillaan myöhemmin, moiku. :) ♥